torstai 5. toukokuuta 2016

Miten mä päädyin tähän?

Yrittäjä, tuo yhteiskuntamme pieni raataja.
Olen ollut yrittäjänä nyt kahdeksan vuotta. Olen sinä aikana oppinut ihan helvetisti. En olisi tämä ihminen tässä ja nyt, jos en olisi sitä kaikkea käynyt läpi. Vähän sama, kuin muussakin elämässä. Jos et ikinä mitään tee tai mokaa tai yritä, et voi myöskään mitään saavuttaa tai itseäsi paremmin tuntea.

Olen aikanani kosmetologikoulun käynyt, sieltä mennyt työharjoitteluun ja hiukan ikäänkuin sille tielle jäänyt. Aloitin harjoittelun kynsisalongissa, johon jäin kesätöihin ja siitä taas koulun ohella töihin. Valmistuttuani päätimme yhteistuumin työnantajani kanssa, että alkaisin toiminimiyrittäjäksi ja jäisin paikkaan vuokratuolille. Siitä se sitten lähti. Olin paikassa noin vuoden verran, kunnes mitta tuli täyteen lähinnä huonon työilmapiirin takia, ja päätin pistää oman salongin.

Olin kävelemässä keskustasta Kalevaan ja näin tyhjän liiketilan. Soitin siltä seisomalta liiketilan välittäjälle ja menin seuraavana päivänä katsomaan tiloja. Tän mä otan!
Se oli siinä. Olin hullu, olin nuori, olin tehnyt suuria elämänmuutoksia ennenkin ja olin lähinnä todella kypsynyt huonoon työilmapiiriin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ole ilmeisesti ajatellut mitään, menin vain ja tein. Hetkeäkään ei tullut mieleen, että mitäs jos tämä juttu kuseekin? Jään velkoihin ja minulla on vuokrasoppari liiketilaan, jossa on aikamoinen vuokra. Tänä päivänä voisin ehkä tehdä toisin, mutta en myöskään olisi tässä nyt, jos olisin aikanani miettinyt liikaa.
Meillä oli viikko aikaa remontoida, muuttaa ja ostaa huonekalut uusiin liiketiloihin. Voitte vaan kuvitella, että Ikeassa meni yksi päivä ja niiden kalusteiden kokoamiseen toinen mokoma. (Ja silloin ainut Ikea oli Helsingissä). Kaikki mahdolliset kaverit ja sukulaiset pyydettiin apuun. Voi niitä unettomia öitä ja kolottavia lihaksia, mutta olin onnellinen. Varmasti jokainen oman liiketilansa avannut muistaa se onnen hetken: "Tää on mun, mä saan päättää, mä saan tehdä just niinkuin mä haluan!"
Muistan vielä elävästi äitini miesystävän sanat:"Hirveän kokoiset liiketilat. Mä olisin alottanu ihan jostain pienestä vaan." Mutta, kuten aiemmin totesin, olin hullu ja nuori. :)
Tämän jälkeen olen liiketiloja kerran vaihtanut ja ensimmäiset tilat palvelivat hyvin aikansa.

Paljon olen tosiaan oppinut ja sen voin kertoa, että yrittäjyys ei ole helppoa. Yrittäjyys, ja varsinkin oman liikkeen pyörittäminen, vaatii paljon aikaa, energiaa, sinnikkyyttä ja kommunikaatiotaitoja. Menestyvä yrittäjä on se, joka ei luovuta tiukan paikan tullessa. Hän jatkaa vaikka vittu väkisin! Monesti muistan ajatelleeni: "Kyllä mä tästäkin selviän. Tää on nyt hetken tätä, kunnes jossain vaiheessa helpottaa. Asioilla on tapana järjestyä."
Asioita olisi voinut hoitaa toisin, mutta niistäkin olen oppinut. Muista oppia virheistäsi, jokaisessa elämän tilanteessa. Ole rehellinen ja nöyrä, mutta myös itsevarma. Hoida bisnekset bisneksinä ja ystävyyssuhteet erillisinä.
Yrittäjyys karaisee ihmistä. Minusta on ainakin tullut sitkeämpi ja olen oppinut, ainakin toivottavasti, näkemään paskanjauhajat. Olen erittäin realisti, mutta toivottavasti minusta ei ole tullut kyyninen. En ainakaan usko...

Kerran olen yrittäjänä ollut tilanteessa, kun teki mieli sulkea koko paska ja lopettaa, mennä kortistoon. Muistan menneeni tupakalle, kävelin rauhassa tien toiselle puolelle, vedin röökiä ja kirosin. Kirosin niin paljon kaikkea ja kaikkia. "Vittu, saatana, perkele! Mä en jaksa enää tätä paskaa!" Mulla oli burn out. Näin jälkeen päin sen tunnistan, mutta siinä tilanteessa, et näe muuta kuin sen kaiken paskan, missä joudut vellomaan. Siitäkin on selvitty. Nykyään osaan lukea itseäni paljon paremmin ja osaan ottaa vapaata, jotta pää ei hajoa. On myös yrittäjän ominaisuus miettiä parin minuutin kiromisen jälkeen: "Mitä mä sitten teen, jos mä nyt laitan pillit pussiin? Voi vittu, no tästäkin on selvittävä." Ja älyttömällä tarmolla taas eteenpäin!
Kaikkien kannattaa myös muistaa, että kaikilla on omat ongelmansa. On ihmissuhteet, parisuhteet ja työt. Kaikki tämä pitää yhdistää ja yrittää lutvia onnelliseen elämään. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Yrittäjilläkin on oma elämä ja siellä saattaa tapahtua vaikka mitä. Itse ainakin olen aivan mahtava saattamaan itseni vähintäänkin kummallisiin tilanteisiin henkilökohtaisessa elämässäni. :D

Kaikesta olen ottanut opikseni. Päivääkään en kadu, että tälle tielle lähdin. En näe itseäni enää ikinä palkollisena, mutta mistä sitäkään tietää, mihin tämä elämä vie.
Olen mielestäni onnistunut luomaan juuri sellaisen työpaikan mitä hainkin. Meillä on töissä hyvä henki, ja se oli ainut asia mitä hain, tehdessäni omaa salonkia. En muuten missään vaiheessa ajatellutkaan rahaa. Se on tullut paljon myöhemmin ja vasta vuosien jälkeen olen saanut itselleni säädyllisen palkan.
Olen myös vuosien myötä oppinut arvostamaan omaa aikaa. Olet tässä ja nyt. Nauti tästä hetkestä ja siitä, mitä sinulla on nyt. Elämä on tässä nyt.