#some

On tässä alkanut viime aikoina mietityttämään tämä Social Media.
Olen viime aikoina yrittänyt panostaa salongin someen ja kuvien ottamiseen. Varmasti kaikki ripsi- ja kynsialalla olevat tiedätte, kuinka sitä jossain kohtaa vain unohtaa ottaa niitä kuvia omista töistä. Duunista tulee niin rutiinia. Teet samaa joka päivä, ja kaikille suht samaa joka päivä. Tietysti jokaiselle asiakkaalle se tekemäsi työ on jotain ainutlaatuista, niinkuin sen kuuluukin, mutta jos tekee viisi asiakasta päivässä viisi kertaa viikossa, well, do the math. Jossain kohtaa sitä ei vaan enää muista tai jaksa ottaa kuvia.

No, nyt sitten olen oikein yrittänyt panostaa tähän somehommaan ja yritän ottaa kuvia ja laitoin salongille jopa oman Insta-tilin! Jep, nyt se on sitten yhtä helvetin hästägiä kaikki.
Ongelmaksihan tässä muodostuu taas kerran yrittäjän rajallinen aika. Tämän takia en varmastikaan ole tätä sen ihmeemmin ennen tehnyt.
Mun arkipäivä on aika lailla seuraavanlainen: Herään, yleensä 2-3 tuntia ennen töihin menoa, luen ja vastaan aamulla maileihin, yritän laittaa muistiin asioita mitä pitää tehdä tai muistaa tai muistaa vastata johonkin mailiin, mihin en sillä hetkellä tiedä vastausta. Maksan laskuja myös aamulla, koska illalla en vaan enää yksinkertaisesti kykene. Laitan aamulla itseni valmiiksi, käytän koirat ja lähden töihin. Kesällä kuljen pyörällä, mutta sama aika sinne töihin menee, menee sitten bussilla tai polkien. Eikä siinä vielä kaikki! Erittäin usein käyn ennen töitä postissa tai tukussa hakemassa tavaraa, koska päivällä ei ehdi.
Saavun töihin. Päivä on melkeinpä poikkeuksetta täynnä asiakkaita. Eli olet ainakin 7 tuntia kiinni kynsipöydässä ilman taukoja, koska aika on rahaa. Tähän väliin sen verran, että eroni jälkeen on ollut erittäin haasteellista ottaa eväät mukaan. Exäni teki yleensä ruokaa, joten minulla oli ruokaa. Mutta nyt minun pitäisi tehdä se itse, enkä jaksa, ei kiinnosta. Hyvällä säkällä olen viikonloppuna tehnyt viikon ruuat ja niitä raahaan töihin. Huonolla säkällä mulla on banaani. :D
No mutta, sitten viimeinen asiakas lähtee ja päivä on pulkassa. Jep, siitähän se sitten taas vasta alkaa. On tullut lisää maileja mihin pitää vastata, tilauksia mitkä pitää pakata ja jotain papereita ja laskujakin pitäisi tulostella. Puhumattakaan siitä, että salongin pitäisi vielä jäädä siistiksi ennen seuraavaa päivää. Tässä sitten hurahtaakin sellaiset 30-60min. Niin ja koskas ne omat kynnet....
Pääsen pois töistä. Menen salille. Siellä nyt ei tuntia kauempaa mene ja pääsen kotiin. Kusetan koirat ja teen kuolemaa, koska mulla ei oo sitä ruokaa. x) Kyllähän sitä aina jotain keksii sitten syödä tai olen hakenut esim. sokokselta salaatin. Illalla ei sitten enää jaksakaan mitään, ja jos meinaa sitä omaa aikaa hetken saada, niin illat venyy helposti 12 tai yhteen, ennenkuin menee nukkumaan.

Nyt sitten pääsemmekin tähän someongelmaan. Kaiken tämän varsinaisen rahaa tuottavan työn ja oman elämän ja omasta hyvinvoinnista huolta pitämisen lisäksi, pitäisi vielä olla aikaa ottaa niitä kuvia, laittaa someen ja kikkailla kaiken maailman hästägit. Pitäisi myös ehkä niitä omia netti- ja facesivuja päivitellä. Uusia sovelluksiakin tulee koko ajan ja kaikissa pitäisi olla mukana. Ei mun aika ainakaan riitä kaikkeen tähän, ilman että pää räjähtää!
Olen nyt pari viikkoa oikein yrittänyt satsata näihin instoihin sun muihin ja ottaa niitä kynsikuvia. Ihan jees on mennyt, mutta yhtäkkiä huomaatkin, että kaksi tuntia on kulunut, kun olet seikkaillut somessa. Siis kaksi tuntia päivässä, joita mulla ei periaatteessa edes ole vuorokaudesta antaa!
Sitten meneekin viikonloput salilla, kirjanpitoa tehden, listaat seuraavan viikon tekemiset, teet niitä somejuttuja ja kirjoitat blogiin, kuinka vehkeestä tämä on. :D Ja sitten vedetään raipatirai lauantaina, koska muuten ei pysty, ja kun ne kaveritkin on siellä baarissa.

Tästä voi saada aika lailla sellaisen kuvan että valitan. Ei, en valita. Yritän vain kertoa realiteetit, mihin tämä maailma on menossa. Ymmärrän myös, että tänä päivänä sun firmalla vaan pitää olla Insta-tili, Face-sivut, nettisivut ja ehkäpä vielä Twitter-tili ja Snapchat. Jos sun firma ei löydy suosituimmita somekanavista, sun firmaa ei vaan ole, piste. Ainakin itse käyn ekana katsomassa onko yrityksellä face-sivut, niinkuin varmasti myös monet muut.
Itse myös tykkään ottaa niitä kuvia ja laitella joka paikkaan ja katsella muiden kuvia. Mutta miten, kun sitä aikaa ei vain enää ole?

Tässä parin viikon aikana, kun kaikki aikani on mennyt töihin, olen aika lailla roikkunut koneella, puhelimessa tai padilla. Olen huomannut, että kroppa menee kummalliseen tilaan. Ikäänkuin pieneen stressitärinään. Suosittelenkin laittamaan hetkeksi ne laitteet vaikka äänettömälle ja ole koskematta niihin ainakin puoli tuntia. Rauhoitu, katso vaikka telkkaria tai ole vaan. Kauniina kesäpäivänä istu vaikka pihalla ja rentoudu. Olemme nykypäivänä koko ajan aivan liikaa menossa ja olemme unohtaneet mitä on rauhoittua, kuunnella omaa kroppaa. Jos olet koko ajan jossain instassa, facessa, pelaat pokemonia tai candy crushia, niin aivosi ja kehosi eivät rentoudu ollenkaan.
Pystytkö itse olemaan vain? Älä koske tietoteknisiin laitteisiin vaikka puoleen tuntiin? I dare you!
#peaceout #fuckinghästägit

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag #aoratoes

Miten mä päädyin tähän?

Yrittäjä, tuo yhteiskuntamme pieni raataja.
Olen ollut yrittäjänä nyt kahdeksan vuotta. Olen sinä aikana oppinut ihan helvetisti. En olisi tämä ihminen tässä ja nyt, jos en olisi sitä kaikkea käynyt läpi. Vähän sama, kuin muussakin elämässä. Jos et ikinä mitään tee tai mokaa tai yritä, et voi myöskään mitään saavuttaa tai itseäsi paremmin tuntea.

Olen aikanani kosmetologikoulun käynyt, sieltä mennyt työharjoitteluun ja hiukan ikäänkuin sille tielle jäänyt. Aloitin harjoittelun kynsisalongissa, johon jäin kesätöihin ja siitä taas koulun ohella töihin. Valmistuttuani päätimme yhteistuumin työnantajani kanssa, että alkaisin toiminimiyrittäjäksi ja jäisin paikkaan vuokratuolille. Siitä se sitten lähti. Olin paikassa noin vuoden verran, kunnes mitta tuli täyteen lähinnä huonon työilmapiirin takia, ja päätin pistää oman salongin.

Olin kävelemässä keskustasta Kalevaan ja näin tyhjän liiketilan. Soitin siltä seisomalta liiketilan välittäjälle ja menin seuraavana päivänä katsomaan tiloja. Tän mä otan!
Se oli siinä. Olin hullu, olin nuori, olin tehnyt suuria elämänmuutoksia ennenkin ja olin lähinnä todella kypsynyt huonoon työilmapiiriin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ole ilmeisesti ajatellut mitään, menin vain ja tein. Hetkeäkään ei tullut mieleen, että mitäs jos tämä juttu kuseekin? Jään velkoihin ja minulla on vuokrasoppari liiketilaan, jossa on aikamoinen vuokra. Tänä päivänä voisin ehkä tehdä toisin, mutta en myöskään olisi tässä nyt, jos olisin aikanani miettinyt liikaa.
Meillä oli viikko aikaa remontoida, muuttaa ja ostaa huonekalut uusiin liiketiloihin. Voitte vaan kuvitella, että Ikeassa meni yksi päivä ja niiden kalusteiden kokoamiseen toinen mokoma. (Ja silloin ainut Ikea oli Helsingissä). Kaikki mahdolliset kaverit ja sukulaiset pyydettiin apuun. Voi niitä unettomia öitä ja kolottavia lihaksia, mutta olin onnellinen. Varmasti jokainen oman liiketilansa avannut muistaa se onnen hetken: "Tää on mun, mä saan päättää, mä saan tehdä just niinkuin mä haluan!"
Muistan vielä elävästi äitini miesystävän sanat:"Hirveän kokoiset liiketilat. Mä olisin alottanu ihan jostain pienestä vaan." Mutta, kuten aiemmin totesin, olin hullu ja nuori. :)
Tämän jälkeen olen liiketiloja kerran vaihtanut ja ensimmäiset tilat palvelivat hyvin aikansa.

Paljon olen tosiaan oppinut ja sen voin kertoa, että yrittäjyys ei ole helppoa. Yrittäjyys, ja varsinkin oman liikkeen pyörittäminen, vaatii paljon aikaa, energiaa, sinnikkyyttä ja kommunikaatiotaitoja. Menestyvä yrittäjä on se, joka ei luovuta tiukan paikan tullessa. Hän jatkaa vaikka vittu väkisin! Monesti muistan ajatelleeni: "Kyllä mä tästäkin selviän. Tää on nyt hetken tätä, kunnes jossain vaiheessa helpottaa. Asioilla on tapana järjestyä."
Asioita olisi voinut hoitaa toisin, mutta niistäkin olen oppinut. Muista oppia virheistäsi, jokaisessa elämän tilanteessa. Ole rehellinen ja nöyrä, mutta myös itsevarma. Hoida bisnekset bisneksinä ja ystävyyssuhteet erillisinä.
Yrittäjyys karaisee ihmistä. Minusta on ainakin tullut sitkeämpi ja olen oppinut, ainakin toivottavasti, näkemään paskanjauhajat. Olen erittäin realisti, mutta toivottavasti minusta ei ole tullut kyyninen. En ainakaan usko...

Kerran olen yrittäjänä ollut tilanteessa, kun teki mieli sulkea koko paska ja lopettaa, mennä kortistoon. Muistan menneeni tupakalle, kävelin rauhassa tien toiselle puolelle, vedin röökiä ja kirosin. Kirosin niin paljon kaikkea ja kaikkia. "Vittu, saatana, perkele! Mä en jaksa enää tätä paskaa!" Mulla oli burn out. Näin jälkeen päin sen tunnistan, mutta siinä tilanteessa, et näe muuta kuin sen kaiken paskan, missä joudut vellomaan. Siitäkin on selvitty. Nykyään osaan lukea itseäni paljon paremmin ja osaan ottaa vapaata, jotta pää ei hajoa. On myös yrittäjän ominaisuus miettiä parin minuutin kiromisen jälkeen: "Mitä mä sitten teen, jos mä nyt laitan pillit pussiin? Voi vittu, no tästäkin on selvittävä." Ja älyttömällä tarmolla taas eteenpäin!
Kaikkien kannattaa myös muistaa, että kaikilla on omat ongelmansa. On ihmissuhteet, parisuhteet ja työt. Kaikki tämä pitää yhdistää ja yrittää lutvia onnelliseen elämään. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Yrittäjilläkin on oma elämä ja siellä saattaa tapahtua vaikka mitä. Itse ainakin olen aivan mahtava saattamaan itseni vähintäänkin kummallisiin tilanteisiin henkilökohtaisessa elämässäni. :D

Kaikesta olen ottanut opikseni. Päivääkään en kadu, että tälle tielle lähdin. En näe itseäni enää ikinä palkollisena, mutta mistä sitäkään tietää, mihin tämä elämä vie.
Olen mielestäni onnistunut luomaan juuri sellaisen työpaikan mitä hainkin. Meillä on töissä hyvä henki, ja se oli ainut asia mitä hain, tehdessäni omaa salonkia. En muuten missään vaiheessa ajatellutkaan rahaa. Se on tullut paljon myöhemmin ja vasta vuosien jälkeen olen saanut itselleni säädyllisen palkan.
Olen myös vuosien myötä oppinut arvostamaan omaa aikaa. Olet tässä ja nyt. Nauti tästä hetkestä ja siitä, mitä sinulla on nyt. Elämä on tässä nyt.

Nail Systems Open - Ruotsi

Ruotsin maalla käytiin taas ja mukavaa oli! Lähdettiin mallin kanssa autolla taas matkaan. Tuo on kyllä niin näppärää, kun Suomesta pääsee autolla laivaan. Voi sitten muualla maassa ajella paikkoihin, eikä mene takseihinkaan rahaa. Nämä reissut ovat aina muutenkin sen verran kalliita, että on se mukava säästää edes jossain. Autolla meneminen on jo itsessään halpaa, eikä tarvitse julkisistakaan maksaa. Ruotsin puolella taksikyydit ovat muuten aika arvokkaita. Puhumattakaan siitä, että sielläkin kusetetaan kyytiläistä, jos et tiedä missä määränpääsi sijaitsee.

Laivalla ehdottomasti parasta on se aamupala.

Olin varannut meille hotellin aivan kisapaikan/messupaikan vierestä. (Ja pitäähän Janinan ja Jonnan päästä hotelli J:hin. ;D) Kisat ovat sen verran jännittävä ja stressaava tapahtuma muutenkin, että en halua mitään ylimääräistä stressattavaa. Auto hotellille ja kävellen messupaikalle. Helppoa.

Hotelli J oli muuten todella ihana ja voin kyllä suositella kaikille!

Aulasta löytyi takka, jonka vieressä oli mukava
syödä iltapalaa ja ottaa hiukan viiniä.

Hotellin aula ja oleskelutila

Hiukan piti hotellista nauttia ennen kisapäivää...













Sitten vain kisailemaan! Kisat alkoivat ihanasti vasta yhdeltä....vai kahdelta....
No, mutta kuitenkin vasta iltapäivällä. Yleensä joutuu
nousemaan kukonlaulun aikaan, että ehtii hiukan preppaamaan
mallin kynsiä ja aamupalalle.
Siinähän jäikin sitten ruhtinaallisesti aikaa ja minähän otin hotellin minibaarista kaljan! :D






Tämä on muutenkin ihan tyypillistä minua. Ei noita reissuja kannata niin vakavasti ottaa. Ei sitä yrittäjä, tai ainakaan minä, hirveästi lomille pääse kuitenkaan, joten näistäkin reissuista täytyy ottaa kaikki irti!

Tässä olemme valmiina kisaamaan! Fight, fight, fight!

Ruotsissa laitetaan kisan jälkeen kaikki mallit riviin ja kisaajat pääsevät näkemään kaikkien tekemät kynnet. Tämä on todella mukava tapa. Oli tämä muistaakseni viimeksi Suomessakin...

No niinhän siinä kävi, että toiseksi sijoituimme!
Kisasin myös Five Shapes-kisassa ja siinä sijoitus oli neljäs.
Nämä olivat hiukan haasteelliset kisat, koska Ruotsalaisilla on hiukan erilainen tyyli tehdä kynsiä. En siis yhtään osannut arvata kuinka minun käy.

Meillä myös kävi hiukan hassusti.... Tein sitten kisoissa kaikenkaikkiaan 11 kynttä! Jep, 11. Aloin poistelemaan kynsistä muotteja ja enköhän minä sitten vetäissyt peukalon kynnestä muotin, minkä olin juuri tehnyt! Onneksi mallini oli päättäväinen ja sanoi minulle heti: " Ota se pois! Tee uus. Sä ehdit tekee sen uusiks!" Koska minähän jäädyin ja mietin siinä, että ei helvetti, mitä mä nyt teen?!
Kiitos, ihana Jonna! <3 Tehtiin sitten peukalo uusiksi ja siitähän tuli parempi, kuin ensimmäisestä. :D

Että hyvinhän se meni! :)

Suuret kiitokset taas kisojen järjestäjälle, aina ihanalle Reni Mobrandtille! :)




Loppukevennyksenä kuva Jonnan kädestä....
Laivalla poisteltiin kynsiä ja Jonna yritti syödä samalla sipsejä. Hehhehee... :D

Ruotsin kisoihin valmistautumista

Kyllä niitä kisoja vaan löytyy, kun ahkerasti etsii!
Taas on edessä Ruotsin reissu. Nyt on kisailmoittautumiset, hotelli ja laivamatka varattu.
Aina mietin, josko lentämällä menisi, mutta se tulee kuitenkin aina kalliimmaksi ja hankalammaksi. Aikaahan siinä säästää, mutta rahaa palaa. Nyt kun menee autolla laivaan, ei tarvitse ostaa kahdelle hengelle bussimatkoja, eikä tarvitse Ruotsinkaan puolella takseja käyttää.
Minä jopa pidän siitä laivamatkasta, vaikka joutuukin aamulla kukonlaulun aikaan lähtemään. Laivalla pääsee suoraan aamupalalle ja siitä heti päikkäreille hyttiin.
Laivamatka on minulle ikäänkuin pyhää omaa aikaa, joka on yrittäjälle aina niin kortilla. Siellä et pysty muuta kuin olemaan. Kerrankin muutama tunti ilman töitä ja kunnollista nettiä.
Ruotsin matkaa odotellessa...

Tässä infoa Ruotsin kisoista:
http://www.nailsystems.se/nyheter/tavlingar/tavling-2016/nail-systems-open-2016

Geelikisa oli jo aikoja sitten täyteen buukattu, mutta akryylissa ja Five shapes-sarjassa pitäisi vielä olla tilaa.
Nämä kisat tulevat olemaan yhtä täyteen buukattu, kuin viime vuonnakin!

Kisatreeniä omaan peukaloon...