Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Vitun Korona (Covid-19)

Elämme vaikeita aikoja. Nämä ovat vaikeita aikoja kaikille, mutta erityisesti pienyrittäjille. Ja mä tarkoitan nyt pienyrittäjillä itsensä työllistäjiä tai yhtä ihmistä palkkaavia. He ovat niitä, joihin tämä iskee rankimmin. Tämä on jotain niin käsittämätöntä, että kukaan ei ole voinut tällaiseen varautua.
Suurelta osalta yrittäjistä lähti koko kevään ja mahdollisesti kesän työt yhden illan aikana. Ei ole myöskään mitään mikä korvaa tulojen menetykset yrittäjältä tai kivijalkaliikkeeltä ikinä missään tilanteessa. Ei ole vakuutusta ja se saatanan Yel ei ikinä auta mitään. Sitä on vain pakko maksaa ja suurin osa maksaa minimin, koska itse säästämällä omaa eläkettään varten saat paljon enemmän. (avaan Yeliä paremmin artikkelissani Yel).
Välillä mietinkin, että mitähän ne vakuutuksetkaan edes korvaa. Jos esimerkiksi teet työssäsi jonkun virheen ja haet vakuutuksesta apua tähän, kyllä vakuutus korvaa MUTTA omavastuu on 500€. Joo, tiedän että se on pieni summa huomioon ottaen jos oikeasti jotain sattuu ja joudut paljonkin korvailemaan, mutta kyse on yleensä pienistä asioista, joissa 500€ ei edes tule täyteen. Harvalla myöskään on "jos jotain sattuu"-rahaa jemmassa, vaikka pitäisi.
Kaikki viivan alle jäävä raha on toiminimiyrittäjälle hänen rahaa, kunnes tai jos se käytetään yritykseen.

Kuten jo sanoin, vaikeat ajat kaikille edessä. Itse kuitenkin olen onnekas tämän kaiken keskellä. Mulla ei ole lainaa, mun oma vuokra on kahdelle hengelle huokea, auto on maksettu, ei ole lapsia ja mulla on sukan varteen säästössä "jos jotain sattuu"-rahaa. Ryhtyessäsi yrittäjäksi sinun on sisäistettävä asia, että rahaa on oltava säästössä, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Toki tuo  pätee myös ihan peruselämään ja jonkinlaista säästöä kannattaisi olla sukan varressa pahan päivän varalle. Summathan näissä ovat sitten hiukan erilaisia...
Vaikean paikan edessä pystymme myöskin elämään avomieheni tuloilla ja hänellä on myös irtisanomissuoja, joten hän olisi viimeisiä tämän kaiken lomautuksien ja irtisanomisien keskellä. Tämän lisäksi liiketilamme vuokranantaja on ehkä maailman ihanin ihminen ja tuli vastaan vuokrassa näinä vaikeina aikoina. Hän myöskin varmasti ymmärtää, että jos irtisanoudumme, on hänen mahdoton saada tilalle ketään ehkä jopa vuosiin.



Musta tuntuu, että mä vaan katson joka ilta kun kaikki kaatuu ja odotan hallituksen päätöstä, että kaikki kauneussalongit pitää laittaa kiinni. Toivottavasti emme kuitenkaan siihen ikinä tule. Tai no, en mä edes tiedä olisko se välttämättä niin huonokaan asia saadaksemme tämä virus hetkeksi kuriin. Tämä limbotila on varmasti myös monelle erittäin vaikea. Asiakkaat kaikkoaa tai uusia varauksia ei tule, mutta töissä pitää silti käydä ja yrittää jotain. Nyt jos koskaan punnitaan yrittäjien sinnikkyys ja yrittäjähenkisyys. Suomessa toiminimiyrittäjä ei ole ikinä ollut mitään ja nyt toivonkin, että siihen saadaan muutoksia. Toivon, että tämän jälkeen meillä olisi kevyempi sosiaaliturva ja työnteosta rankaiseminen loppuisi.



Otetaan nyt kaikki kuitenkin ihan rauhassa ja seurataan päivä kerrallaan uutisia. <3
Valtion tukien hakemista varten kannattaa seurata seuraavia sivuja:


Olkaa kärsivällisiä! Seuratkaa näiden sivujen tiedotteita, koska vielä pienyrittäjät eivät voi hakea näitä tukia. Älkää kuormittako nyt turhaan muutenkin jo ylikuormitettua järjestelmää kyselyjen ja turhien hakemusten takia.

Koittakaa myös seurata faktoja ja muistaa, että korona on virus mihin meillä ei ole vielä rokotetta. Tämän kaiken liikkumisen rajoittamisen tarkoitus on hillitä tartuntoja, koska kenenkään terveydenhuoltojärjestelmä ei kestä tällaisia massasairastumisia. Tulemme ehkä kaikki jossain kohtaa sairastumaan tähän virukseen, mutta pointti olisikin, että se ei tapahtuisi kaikille samaan aikaan. Miettikää tilannetta, että ette saa tarvitsemaanne hoitoa, koska sairaala on yksinkertaisesti liian täynnä eikä resursseja ole.

Pidetään huolta läheisistämme ja tärkeistä ihmisistä. Nyt on hyvä hetki ottaa aikaa itselle ja miettiä hetki asioita ja elämää. Ollaan myös yrittäjinä yksi rintama ja tuetaan toisiamme! Nyt, eikä koskaan, ole hetki syyllistää toisia tai kilpailla kaikesta. Tuetaan toisiamme ja keksitään yhdessä ratkaisuja tälle tilanteelle. On kuitenkin meidän kaikkien etu, että mahdollisimman monella on vielä työpaikka mihin mennä tämänkin jälkeen.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Henkilökemiat

Sain tässä taannoin hiukan negatiivisen asiakaspalautteen. Palaute oli sellainen, mihin en voinut vastata mitään, kuulostamatta mulkulta. Kyse oli siis lähinnä asiakaskemiasta. Joidenkin ihmisten kanssa ei vain klikkaa. Olin siis tehnyt työn ihan hyvin ja asiakas lähti siisteillä kynsillä. Hän ei vain ollut ymmärtänyt joitain asioita enkä minä ilmeisesti sitten ollut niitä osannut hänelle tarpeeksi hyvin selittää.
Tällaisissa tapauksissa myös hiukan hämmentää, että asiakas laittaa palautteen noin kaksi-kolme kuukautta myöhemmin, kun hän on käynyt. Myöskin, jos ei voi asioista sanoa siinä kohtaa, tai soittaa myöhemmin perään, niin mitähän ihminen olettaa saavansa laittaessaan palautteen internettiin.
Nykyaikana on niin helppoa olla vain hiljaa ja kitistä myöhemmin nettiin. Ja siitähän me suomalaiset tykätään! :D
Kysehän on vain siitä, että emme vain yksinkertaisesti pysty kaikkia ihmisiä palvelemaan niin hyvin, kuin haluaisimme. Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen, eikä siinä ole mitään väärää. Henkilökemiat eivät vain aina natsaa. Olemme kaikki erilaisia ja se on rikkaus!
Tämäkin henkilö löytää ihan varmasti jostain muualta sellaisen kynsientekijän, jonka kanssa hänellä henkilökemiat kohtaa. :)

Kuvan kynnet eivät liity tarinaan.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa!

Enpä ole aikoihin kirjoittanut tänne blogiin. Oli hiukan rankka tuo edellinen vuosi. Luulisi, että olisin kirjoittanut viime vuoden Suomen mestaruus voitosta, mutta kun ei.
Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui niin paljon asioita, että hyvä kun jaksoin edes kisata.

Asuin exäni kanssa omistusasunnossamme varmaan vuoden. Se oli kamalaa. Kirjoitan jopa ehkä kirjan exästäni, koska hän on aivan käsittämätön tapaus. Mutta ei enempää hänestä. Eli, asuin exäni kanssa yhdessä ja yritimme koko ajan saada asuntoa kaupaksi. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi raskasta, sairaistui kaksi läheistäni syöpään. Toiselle todettiin rintasyöpä ja toiselle, tädilleni, todettiin keuhko- ja aivosyöpä. Samaan aikaan minun piti myös sovitella entisen työntekijäni rikoksia. Olin siis tehnyt hänestä rikosilmoituksen ja nyt asia oli edennyt sovitteluvaiheeseen. Kyllä se elämä vaan jaksaa potkia päähän. 
Tätini kuoli syöpäänsä, asuin edelleen asuntohelvetissä, mutta rikoasia saatiin soviteltua. Tässä kohtaa tuli Viron kisat, joita normaalisti seurasi Suomen kisat. Virossa mallina oli siskoni, joten voitte vain kuvitella ettei meitä hirveästi huvittanut. Tiesin jo pakatessani tavaroita, että ei kiinnosta, tehdään nyt vain ne kynnet, että päästään takaisin Suomeen. Niinhän siinä sitten kävi, että kolmas sija tuli. Olin kuitenkin itse sijoitukseen todella tyytyväinen. Tiesin itse missä mokasin ja kolmas sija oli ihme. Joku toinen olisi ehkä jättänyt kisat tuossa tilanteessa väliin, mutta en minä. Olen aina ollut todella huono jäämään kotiin surkuttelemaan. Ajattelen aina, että ei se siitä miksikään tule, elämä jatkuu. Niin, ja olihan tuo reissukin jo maksettu, eikä rahoja enää saisi takaisin.
Kisakynnet ja Suomen kisojen 1. sija 2016.

Suomen kisoissa sitten pistettiin parasta ja pisteen erotuksella saimme voiton!
Siinä kohtaa ajattelin, että eiköhän tämä tästä. Ja kyllä se sitten siitä. Siinä kohtaa sanoin exälleni, että nyt tämän on pakko loppua. Minä muutan pois, koska tässä ei nyt tapahdu mitään. 
Muutin pois ja onneksi exäni osti minut sitten aikanaan ulos. Tuttavani rintasyöpätaistelukin oli voitettu. 

Olen nyt vuoden asunut yksin ja saanut elämäni taas raiteilleen. Alkaa töidenkin teko ja tulevaisuuden suunnittelu pikkuhiljaa maistua. Olen myös löytänyt ehkä elämäni rakkauden. Mutta sen vain aika näyttää... <3
Nyt olen innostunut taas töiden teosta ja luvassa onkin paljon uusia juttuja. Stay tuned... Suunnitelmissa on myös kisakoulutusta. Siitä kiinnostaneet voivat laittaa minulle mailia. Olen muutaman kouluttautujan jo siihen saanut, joten katsotaan pitääkö järjestää kaksi kisakoulutuspäivää.
Olen myös perustanut uudet face-sivut. Nail Artist & Educator Janina Lumous. Sieltä näette uusimmat uutuudet ja mitä kaikkea minä olenkaan keksinyt tehdä. Kannattaa tykätä. ;)

Vuoden 2017 Akryylikisojen voittokynnet.

#suomenmessut #kisakynnet #syöpä #kisakoulutus #blogi #janinalumous #kynnet #rakennekynnet #kynsiblogi

lauantai 6. elokuuta 2016

#some

On tässä alkanut viime aikoina mietityttämään tämä Social Media.
Olen viime aikoina yrittänyt panostaa salongin someen ja kuvien ottamiseen. Varmasti kaikki ripsi- ja kynsialalla olevat tiedätte, kuinka sitä jossain kohtaa vain unohtaa ottaa niitä kuvia omista töistä. Duunista tulee niin rutiinia. Teet samaa joka päivä, ja kaikille suht samaa joka päivä. Tietysti jokaiselle asiakkaalle se tekemäsi työ on jotain ainutlaatuista, niinkuin sen kuuluukin, mutta jos tekee viisi asiakasta päivässä viisi kertaa viikossa, well, do the math. Jossain kohtaa sitä ei vaan enää muista tai jaksa ottaa kuvia.

No, nyt sitten olen oikein yrittänyt panostaa tähän somehommaan ja yritän ottaa kuvia ja laitoin salongille jopa oman Insta-tilin! Jep, nyt se on sitten yhtä helvetin hästägiä kaikki.
Ongelmaksihan tässä muodostuu taas kerran yrittäjän rajallinen aika. Tämän takia en varmastikaan ole tätä sen ihmeemmin ennen tehnyt.
Mun arkipäivä on aika lailla seuraavanlainen: Herään, yleensä 2-3 tuntia ennen töihin menoa, luen ja vastaan aamulla maileihin, yritän laittaa muistiin asioita mitä pitää tehdä tai muistaa tai muistaa vastata johonkin mailiin, mihin en sillä hetkellä tiedä vastausta. Maksan laskuja myös aamulla, koska illalla en vaan enää yksinkertaisesti kykene. Laitan aamulla itseni valmiiksi, käytän koirat ja lähden töihin. Kesällä kuljen pyörällä, mutta sama aika sinne töihin menee, menee sitten bussilla tai polkien. Eikä siinä vielä kaikki! Erittäin usein käyn ennen töitä postissa tai tukussa hakemassa tavaraa, koska päivällä ei ehdi.
Saavun töihin. Päivä on melkeinpä poikkeuksetta täynnä asiakkaita. Eli olet ainakin 7 tuntia kiinni kynsipöydässä ilman taukoja, koska aika on rahaa. Tähän väliin sen verran, että eroni jälkeen on ollut erittäin haasteellista ottaa eväät mukaan. Exäni teki yleensä ruokaa, joten minulla oli ruokaa. Mutta nyt minun pitäisi tehdä se itse, enkä jaksa, ei kiinnosta. Hyvällä säkällä olen viikonloppuna tehnyt viikon ruuat ja niitä raahaan töihin. Huonolla säkällä mulla on banaani. :D
No mutta, sitten viimeinen asiakas lähtee ja päivä on pulkassa. Jep, siitähän se sitten taas vasta alkaa. On tullut lisää maileja mihin pitää vastata, tilauksia mitkä pitää pakata ja jotain papereita ja laskujakin pitäisi tulostella. Puhumattakaan siitä, että salongin pitäisi vielä jäädä siistiksi ennen seuraavaa päivää. Tässä sitten hurahtaakin sellaiset 30-60min. Niin ja koskas ne omat kynnet....
Pääsen pois töistä. Menen salille. Siellä nyt ei tuntia kauempaa mene ja pääsen kotiin. Kusetan koirat ja teen kuolemaa, koska mulla ei oo sitä ruokaa. x) Kyllähän sitä aina jotain keksii sitten syödä tai olen hakenut esim. sokokselta salaatin. Illalla ei sitten enää jaksakaan mitään, ja jos meinaa sitä omaa aikaa hetken saada, niin illat venyy helposti 12 tai yhteen, ennenkuin menee nukkumaan.

Nyt sitten pääsemmekin tähän someongelmaan. Kaiken tämän varsinaisen rahaa tuottavan työn ja oman elämän ja omasta hyvinvoinnista huolta pitämisen lisäksi, pitäisi vielä olla aikaa ottaa niitä kuvia, laittaa someen ja kikkailla kaiken maailman hästägit. Pitäisi myös ehkä niitä omia netti- ja facesivuja päivitellä. Uusia sovelluksiakin tulee koko ajan ja kaikissa pitäisi olla mukana. Ei mun aika ainakaan riitä kaikkeen tähän, ilman että pää räjähtää!
Olen nyt pari viikkoa oikein yrittänyt satsata näihin instoihin sun muihin ja ottaa niitä kynsikuvia. Ihan jees on mennyt, mutta yhtäkkiä huomaatkin, että kaksi tuntia on kulunut, kun olet seikkaillut somessa. Siis kaksi tuntia päivässä, joita mulla ei periaatteessa edes ole vuorokaudesta antaa!
Sitten meneekin viikonloput salilla, kirjanpitoa tehden, listaat seuraavan viikon tekemiset, teet niitä somejuttuja ja kirjoitat blogiin, kuinka vehkeestä tämä on. :D Ja sitten vedetään raipatirai lauantaina, koska muuten ei pysty, ja kun ne kaveritkin on siellä baarissa.

Tästä voi saada aika lailla sellaisen kuvan että valitan. Ei, en valita. Yritän vain kertoa realiteetit, mihin tämä maailma on menossa. Ymmärrän myös, että tänä päivänä sun firmalla vaan pitää olla Insta-tili, Face-sivut, nettisivut ja ehkäpä vielä Twitter-tili ja Snapchat. Jos sun firma ei löydy suosituimmita somekanavista, sun firmaa ei vaan ole, piste. Ainakin itse käyn ekana katsomassa onko yrityksellä face-sivut, niinkuin varmasti myös monet muut.
Itse myös tykkään ottaa niitä kuvia ja laitella joka paikkaan ja katsella muiden kuvia. Mutta miten, kun sitä aikaa ei vain enää ole?

Tässä parin viikon aikana, kun kaikki aikani on mennyt töihin, olen aika lailla roikkunut koneella, puhelimessa tai padilla. Olen huomannut, että kroppa menee kummalliseen tilaan. Ikäänkuin pieneen stressitärinään. Suosittelenkin laittamaan hetkeksi ne laitteet vaikka äänettömälle ja ole koskematta niihin ainakin puoli tuntia. Rauhoitu, katso vaikka telkkaria tai ole vaan. Kauniina kesäpäivänä istu vaikka pihalla ja rentoudu. Olemme nykypäivänä koko ajan aivan liikaa menossa ja olemme unohtaneet mitä on rauhoittua, kuunnella omaa kroppaa. Jos olet koko ajan jossain instassa, facessa, pelaat pokemonia tai candy crushia, niin aivosi ja kehosi eivät rentoudu ollenkaan.
Pystytkö itse olemaan vain? Älä koske tietoteknisiin laitteisiin vaikka puoleen tuntiin? I dare you!
#peaceout #fuckinghästägit

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag #aoratoes