Voihan saippua!

Kosmetologina näen paljon erilaista ihonhoitoa, mutta pahimpia näistä ovat saippualla kasvonsa pesevät. Jos sinulla on, niinkuin useimmalla meistä suomalaisista, kuiva tai pintakuiva iho, niin älä herranjumala pese kasvoja saippualla!
Nämä yleensä ovat ihmistyyppejä, jotka eivät usko laadukkaiden voiteiden tehoon ja myöskin ajattelevat, että samahan se on millä kasvonsa pesee. Tämän ajattelun kuitenkin näkee kasvoiltasi!
Iho sisältää luonnollisia lipidejä ja pesemällä kasvosi saippualla, peset pois nämä ihon luonnolliset lipidit ja näin ollen iho kuivuu helpommin. Hoitamaton kuiva iho vanhenee paljon nopeammin, kuin hoidettu iho.
Yrittäkää siis hyvät ihmiset ostaa itsellenne puhdistusemulsio ja kasvovesi. Puhdistusemulsiolla pesette ihonne hellävaraisesti ja kasvovesi viimeistelee puhdistuksen. Kasvovesi myös jättää iholle kosteuttavia ainesosia ja näin ollen nuorentaa. Jos et käytä meikkiä päivittäin, riittää pelkkä kasvovesikin.

Mary Cohrin ihonpuhdistustuotteet poistavat iholta hellävaraisesti kaiken meikin, pölyn, talin ja kuona-aineet. Jättää ihon puhtaaksi, pehmeäksi ja miellyttävän tuntuiseksi. Kosteuttaa ja pehmentää ihoa. (28,35-32,40€)

Markkinoilla on myös nykyään monia tuotteita, joissa on useampi vaikutus samassa tuotteessa. Esimerkiksi tälläisiä kasvovesiä löytyy, jotka ikäänkuin korvaavat puhdistusemulsion. Nämä ovat niin sanottuja 3in1 tai 2in1-tuotteita. Täytyy kuitenkin muistaa, että paljon meikkiä käyttävien kannattaa ostaa kunnolliset puhdistutuotteet.

Eye Clean poistaa hellävaraisesti ja tehokkaasti myös vedenkestävän meikin. Kestävän meikin lisäksi myös katupöly, ilmansaasteet ja huokosia tukkiva tali täytyy puhdistaa iholta huolellisesti ja Gelée Démaquillante Parfaite on kehitetty tähän vaativaan tehtävään. (26,45€ ja 29,90€)

Kerronpa nyt salaisuuden. Jos meikkaan enemmän viikonlopun rientoihin, niin pesen silmämeikkini saippualla! Tämä siksi, että silmämeikkien alle tulee hyvät pohjustustotteet ja tietenkin paljon sitä meikkiä. Näin ollen silmämeikit ovat todella tiukassa. Ja otetaan nyt huomioon, että tämä saippuointi tapahtuu vain noin kaksi kertaa kuussa... Minulla on myös ripsienpidennykset ja useat silmämeikinpoistoaineet sisältävät öljyjä, mitkä irroittavat nuo ripset. Meikkiä on myös niin paljon, että se on parempi saada kunnolla silmistä pois, kuin pyyhkiä varovasti ei tehokkaalla aineella. Saippuan jälkeen pahinta on, jos ihoon jää meikin jäämiä. Tämä voi aiheuttaa iholle tukkeumia ja allergisia reaktioita.
On myös hyvä muistaa, että minä omistan erittäin hyvät silmänympäryshoitotuotteet, joita käytän päivittäin. Minulla on myös silmänympärysnaamio, jota käytän viikoittain.

Eye Fresh geelivoide poistaa väsymyksen merkit silmistäsi: se pienentää silmäpusseja ja tummia silmänalusia. Naamio häivyttää turvotusta ja vaalentaa silmänaluset jo muutaman minuutin käsittelyn jälkeen. (48,60€ ja 44,90€)

Omistatko sinä silmänympäryshoitotuotteita? Tai jos se on kaapissasi, käytätkö niitä päivittäin?
Silmänympärysiho on erittäin ohutta ja yleensä sille alueelle tulee ensimmäisenä juonteita ja ryppyjä. Suosittelen siis käyttämään hoitotuotteita.

Puhdista siis kasvosi kasvoille tarkoitetuilla puhdistustuotteilla ja viimeistele kasvosi hyvillä hoitotuotteilla. Saippua vanhentaa!

#saippuavanhentaa #ihonhoito #kasvojenhoito #saippua #puhdistus

Pitkästä aikaa!

Enpä ole aikoihin kirjoittanut tänne blogiin. Oli hiukan rankka tuo edellinen vuosi. Luulisi, että olisin kirjoittanut viime vuoden Suomen mestaruus voitosta, mutta kun ei.

Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui niin paljon asioita, että hyvä kun jaksoin edes kisata.

Asuin exäni kanssa omistusasunnossamme varmaan vuoden. Se oli kamalaa. Kirjoitan jopa ehkä kirjan exästäni, koska hän on aivan käsittämätön tapaus. Mutta ei enempää hänestä. Eli, asuin exäni kanssa yhdessä ja yritimme koko ajan saada asuntoa kaupaksi. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi raskasta, sairaistui kaksi läheistäni syöpään. Toiselle todettiin rintasyöpä ja toiselle, tädilleni, todettiin keuhko- ja aivosyöpä. Samaan aikaan minun piti myös sovitella entisen työntekijäni rikoksia. Olin siis tehnyt hänestä rikosilmoituksen ja nyt asia oli edennyt sovitteluvaiheeseen. Kyllä se elämä vaan jaksaa potkia päähän. 

Tätini kuoli syöpäänsä, asuin edelleen asuntohelvetissä, mutta rikoasia saatiin soviteltua. Tässä kohtaa tuli Viron kisat, joita normaalisti seurasi Suomen kisat. Virossa mallina oli siskoni, joten voitte vain kuvitella ettei meitä hirveästi huvittanut. Tiesin jo pakatessani tavaroita, että ei kiinnosta, tehdään nyt vain ne kynnet, että päästään takaisin Suomeen. Niinhän siinä sitten kävi, että kolmas sija tuli. Olin kuitenkin itse sijoitukseen todella tyytyväinen. Tiesin itse missä mokasin ja kolmas sija oli ihme. Joku toinen olisi ehkä jättänyt kisat tuossa tilanteessa väliin, mutta en minä. Olen aina ollut todella huono jäämään kotiin surkuttelemaan. Ajattelen aina, että ei se siitä miksikään tule, elämä jatkuu. Niin, ja olihan tuo reissukin jo maksettu, eikä rahoja enää saisi takaisin.

Kisakynnet ja Suomen kisojen 1. sija 2016.

Suomen kisoissa sitten pistettiin parasta ja pisteen erotuksella saimme voiton!

Siinä kohtaa ajattelin, että eiköhän tämä tästä. Ja kyllä se sitten siitä. Siinä kohtaa sanoin exälleni, että nyt tämän on pakko loppua. Minä muutan pois, koska tässä ei nyt tapahdu mitään. 

Muutin pois ja onneksi exäni osti minut sitten aikanaan ulos. Tuttavani rintasyöpätaistelukin oli voitettu. 

Olen nyt vuoden asunut yksin ja saanut elämäni taas raiteilleen. Alkaa töidenkin teko ja tulevaisuuden suunnittelu pikkuhiljaa maistua. Olen myös löytänyt ehkä elämäni rakkauden. Mutta sen vain aika näyttää... <3

Nyt olen innostunut taas töiden teosta ja luvassa onkin paljon uusia juttuja. Stay tuned... Suunnitelmissa on myös kisakoulutusta. Siitä kiinnostaneet voivat laittaa minulle mailia. Olen muutaman kouluttautujan jo siihen saanut, joten katsotaan pitääkö järjestää kaksi kisakoulutuspäivää.

Olen myös perustanut uudet face-sivut. Nail Artist & Educator Janina Lumous. Sieltä näette uusimmat uutuudet ja mitä kaikkea minä olenkaan keksinyt tehdä. Kannattaa tykätä. ;)

Vuoden 2017 Akryylikisojen voittokynnet.

#suomenmessut #kisakynnet #syöpä #kisakoulutus #blogi #janinalumous #kynnet #rakennekynnet #kynsiblogi

#some

On tässä alkanut viime aikoina mietityttämään tämä Social Media.
Olen viime aikoina yrittänyt panostaa salongin someen ja kuvien ottamiseen. Varmasti kaikki ripsi- ja kynsialalla olevat tiedätte, kuinka sitä jossain kohtaa vain unohtaa ottaa niitä kuvia omista töistä. Duunista tulee niin rutiinia. Teet samaa joka päivä, ja kaikille suht samaa joka päivä. Tietysti jokaiselle asiakkaalle se tekemäsi työ on jotain ainutlaatuista, niinkuin sen kuuluukin, mutta jos tekee viisi asiakasta päivässä viisi kertaa viikossa, well, do the math. Jossain kohtaa sitä ei vaan enää muista tai jaksa ottaa kuvia.

No, nyt sitten olen oikein yrittänyt panostaa tähän somehommaan ja yritän ottaa kuvia ja laitoin salongille jopa oman Insta-tilin! Jep, nyt se on sitten yhtä helvetin hästägiä kaikki.
Ongelmaksihan tässä muodostuu taas kerran yrittäjän rajallinen aika. Tämän takia en varmastikaan ole tätä sen ihmeemmin ennen tehnyt.
Mun arkipäivä on aika lailla seuraavanlainen: Herään, yleensä 2-3 tuntia ennen töihin menoa, luen ja vastaan aamulla maileihin, yritän laittaa muistiin asioita mitä pitää tehdä tai muistaa tai muistaa vastata johonkin mailiin, mihin en sillä hetkellä tiedä vastausta. Maksan laskuja myös aamulla, koska illalla en vaan enää yksinkertaisesti kykene. Laitan aamulla itseni valmiiksi, käytän koirat ja lähden töihin. Kesällä kuljen pyörällä, mutta sama aika sinne töihin menee, menee sitten bussilla tai polkien. Eikä siinä vielä kaikki! Erittäin usein käyn ennen töitä postissa tai tukussa hakemassa tavaraa, koska päivällä ei ehdi.
Saavun töihin. Päivä on melkeinpä poikkeuksetta täynnä asiakkaita. Eli olet ainakin 7 tuntia kiinni kynsipöydässä ilman taukoja, koska aika on rahaa. Tähän väliin sen verran, että eroni jälkeen on ollut erittäin haasteellista ottaa eväät mukaan. Exäni teki yleensä ruokaa, joten minulla oli ruokaa. Mutta nyt minun pitäisi tehdä se itse, enkä jaksa, ei kiinnosta. Hyvällä säkällä olen viikonloppuna tehnyt viikon ruuat ja niitä raahaan töihin. Huonolla säkällä mulla on banaani. :D
No mutta, sitten viimeinen asiakas lähtee ja päivä on pulkassa. Jep, siitähän se sitten taas vasta alkaa. On tullut lisää maileja mihin pitää vastata, tilauksia mitkä pitää pakata ja jotain papereita ja laskujakin pitäisi tulostella. Puhumattakaan siitä, että salongin pitäisi vielä jäädä siistiksi ennen seuraavaa päivää. Tässä sitten hurahtaakin sellaiset 30-60min. Niin ja koskas ne omat kynnet....
Pääsen pois töistä. Menen salille. Siellä nyt ei tuntia kauempaa mene ja pääsen kotiin. Kusetan koirat ja teen kuolemaa, koska mulla ei oo sitä ruokaa. x) Kyllähän sitä aina jotain keksii sitten syödä tai olen hakenut esim. sokokselta salaatin. Illalla ei sitten enää jaksakaan mitään, ja jos meinaa sitä omaa aikaa hetken saada, niin illat venyy helposti 12 tai yhteen, ennenkuin menee nukkumaan.

Nyt sitten pääsemmekin tähän someongelmaan. Kaiken tämän varsinaisen rahaa tuottavan työn ja oman elämän ja omasta hyvinvoinnista huolta pitämisen lisäksi, pitäisi vielä olla aikaa ottaa niitä kuvia, laittaa someen ja kikkailla kaiken maailman hästägit. Pitäisi myös ehkä niitä omia netti- ja facesivuja päivitellä. Uusia sovelluksiakin tulee koko ajan ja kaikissa pitäisi olla mukana. Ei mun aika ainakaan riitä kaikkeen tähän, ilman että pää räjähtää!
Olen nyt pari viikkoa oikein yrittänyt satsata näihin instoihin sun muihin ja ottaa niitä kynsikuvia. Ihan jees on mennyt, mutta yhtäkkiä huomaatkin, että kaksi tuntia on kulunut, kun olet seikkaillut somessa. Siis kaksi tuntia päivässä, joita mulla ei periaatteessa edes ole vuorokaudesta antaa!
Sitten meneekin viikonloput salilla, kirjanpitoa tehden, listaat seuraavan viikon tekemiset, teet niitä somejuttuja ja kirjoitat blogiin, kuinka vehkeestä tämä on. :D Ja sitten vedetään raipatirai lauantaina, koska muuten ei pysty, ja kun ne kaveritkin on siellä baarissa.

Tästä voi saada aika lailla sellaisen kuvan että valitan. Ei, en valita. Yritän vain kertoa realiteetit, mihin tämä maailma on menossa. Ymmärrän myös, että tänä päivänä sun firmalla vaan pitää olla Insta-tili, Face-sivut, nettisivut ja ehkäpä vielä Twitter-tili ja Snapchat. Jos sun firma ei löydy suosituimmita somekanavista, sun firmaa ei vaan ole, piste. Ainakin itse käyn ekana katsomassa onko yrityksellä face-sivut, niinkuin varmasti myös monet muut.
Itse myös tykkään ottaa niitä kuvia ja laitella joka paikkaan ja katsella muiden kuvia. Mutta miten, kun sitä aikaa ei vain enää ole?

Tässä parin viikon aikana, kun kaikki aikani on mennyt töihin, olen aika lailla roikkunut koneella, puhelimessa tai padilla. Olen huomannut, että kroppa menee kummalliseen tilaan. Ikäänkuin pieneen stressitärinään. Suosittelenkin laittamaan hetkeksi ne laitteet vaikka äänettömälle ja ole koskematta niihin ainakin puoli tuntia. Rauhoitu, katso vaikka telkkaria tai ole vaan. Kauniina kesäpäivänä istu vaikka pihalla ja rentoudu. Olemme nykypäivänä koko ajan aivan liikaa menossa ja olemme unohtaneet mitä on rauhoittua, kuunnella omaa kroppaa. Jos olet koko ajan jossain instassa, facessa, pelaat pokemonia tai candy crushia, niin aivosi ja kehosi eivät rentoudu ollenkaan.
Pystytkö itse olemaan vain? Älä koske tietoteknisiin laitteisiin vaikka puoleen tuntiin? I dare you!
#peaceout #fuckinghästägit

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag 

#aora #aoranails #jlumous #lumottukauneus #nailswag #aoratoes

Miten mä päädyin tähän?

Yrittäjä, tuo yhteiskuntamme pieni raataja.
Olen ollut yrittäjänä nyt kahdeksan vuotta. Olen sinä aikana oppinut ihan helvetisti. En olisi tämä ihminen tässä ja nyt, jos en olisi sitä kaikkea käynyt läpi. Vähän sama, kuin muussakin elämässä. Jos et ikinä mitään tee tai mokaa tai yritä, et voi myöskään mitään saavuttaa tai itseäsi paremmin tuntea.

Olen aikanani kosmetologikoulun käynyt, sieltä mennyt työharjoitteluun ja hiukan ikäänkuin sille tielle jäänyt. Aloitin harjoittelun kynsisalongissa, johon jäin kesätöihin ja siitä taas koulun ohella töihin. Valmistuttuani päätimme yhteistuumin työnantajani kanssa, että alkaisin toiminimiyrittäjäksi ja jäisin paikkaan vuokratuolille. Siitä se sitten lähti. Olin paikassa noin vuoden verran, kunnes mitta tuli täyteen lähinnä huonon työilmapiirin takia, ja päätin pistää oman salongin.

Olin kävelemässä keskustasta Kalevaan ja näin tyhjän liiketilan. Soitin siltä seisomalta liiketilan välittäjälle ja menin seuraavana päivänä katsomaan tiloja. Tän mä otan!
Se oli siinä. Olin hullu, olin nuori, olin tehnyt suuria elämänmuutoksia ennenkin ja olin lähinnä todella kypsynyt huonoon työilmapiiriin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ole ilmeisesti ajatellut mitään, menin vain ja tein. Hetkeäkään ei tullut mieleen, että mitäs jos tämä juttu kuseekin? Jään velkoihin ja minulla on vuokrasoppari liiketilaan, jossa on aikamoinen vuokra. Tänä päivänä voisin ehkä tehdä toisin, mutta en myöskään olisi tässä nyt, jos olisin aikanani miettinyt liikaa.
Meillä oli viikko aikaa remontoida, muuttaa ja ostaa huonekalut uusiin liiketiloihin. Voitte vaan kuvitella, että Ikeassa meni yksi päivä ja niiden kalusteiden kokoamiseen toinen mokoma. (Ja silloin ainut Ikea oli Helsingissä). Kaikki mahdolliset kaverit ja sukulaiset pyydettiin apuun. Voi niitä unettomia öitä ja kolottavia lihaksia, mutta olin onnellinen. Varmasti jokainen oman liiketilansa avannut muistaa se onnen hetken: "Tää on mun, mä saan päättää, mä saan tehdä just niinkuin mä haluan!"
Muistan vielä elävästi äitini miesystävän sanat:"Hirveän kokoiset liiketilat. Mä olisin alottanu ihan jostain pienestä vaan." Mutta, kuten aiemmin totesin, olin hullu ja nuori. :)
Tämän jälkeen olen liiketiloja kerran vaihtanut ja ensimmäiset tilat palvelivat hyvin aikansa.

Paljon olen tosiaan oppinut ja sen voin kertoa, että yrittäjyys ei ole helppoa. Yrittäjyys, ja varsinkin oman liikkeen pyörittäminen, vaatii paljon aikaa, energiaa, sinnikkyyttä ja kommunikaatiotaitoja. Menestyvä yrittäjä on se, joka ei luovuta tiukan paikan tullessa. Hän jatkaa vaikka vittu väkisin! Monesti muistan ajatelleeni: "Kyllä mä tästäkin selviän. Tää on nyt hetken tätä, kunnes jossain vaiheessa helpottaa. Asioilla on tapana järjestyä."
Asioita olisi voinut hoitaa toisin, mutta niistäkin olen oppinut. Muista oppia virheistäsi, jokaisessa elämän tilanteessa. Ole rehellinen ja nöyrä, mutta myös itsevarma. Hoida bisnekset bisneksinä ja ystävyyssuhteet erillisinä.
Yrittäjyys karaisee ihmistä. Minusta on ainakin tullut sitkeämpi ja olen oppinut, ainakin toivottavasti, näkemään paskanjauhajat. Olen erittäin realisti, mutta toivottavasti minusta ei ole tullut kyyninen. En ainakaan usko...

Kerran olen yrittäjänä ollut tilanteessa, kun teki mieli sulkea koko paska ja lopettaa, mennä kortistoon. Muistan menneeni tupakalle, kävelin rauhassa tien toiselle puolelle, vedin röökiä ja kirosin. Kirosin niin paljon kaikkea ja kaikkia. "Vittu, saatana, perkele! Mä en jaksa enää tätä paskaa!" Mulla oli burn out. Näin jälkeen päin sen tunnistan, mutta siinä tilanteessa, et näe muuta kuin sen kaiken paskan, missä joudut vellomaan. Siitäkin on selvitty. Nykyään osaan lukea itseäni paljon paremmin ja osaan ottaa vapaata, jotta pää ei hajoa. On myös yrittäjän ominaisuus miettiä parin minuutin kiromisen jälkeen: "Mitä mä sitten teen, jos mä nyt laitan pillit pussiin? Voi vittu, no tästäkin on selvittävä." Ja älyttömällä tarmolla taas eteenpäin!
Kaikkien kannattaa myös muistaa, että kaikilla on omat ongelmansa. On ihmissuhteet, parisuhteet ja työt. Kaikki tämä pitää yhdistää ja yrittää lutvia onnelliseen elämään. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Yrittäjilläkin on oma elämä ja siellä saattaa tapahtua vaikka mitä. Itse ainakin olen aivan mahtava saattamaan itseni vähintäänkin kummallisiin tilanteisiin henkilökohtaisessa elämässäni. :D

Kaikesta olen ottanut opikseni. Päivääkään en kadu, että tälle tielle lähdin. En näe itseäni enää ikinä palkollisena, mutta mistä sitäkään tietää, mihin tämä elämä vie.
Olen mielestäni onnistunut luomaan juuri sellaisen työpaikan mitä hainkin. Meillä on töissä hyvä henki, ja se oli ainut asia mitä hain, tehdessäni omaa salonkia. En muuten missään vaiheessa ajatellutkaan rahaa. Se on tullut paljon myöhemmin ja vasta vuosien jälkeen olen saanut itselleni säädyllisen palkan.
Olen myös vuosien myötä oppinut arvostamaan omaa aikaa. Olet tässä ja nyt. Nauti tästä hetkestä ja siitä, mitä sinulla on nyt. Elämä on tässä nyt.

Nail Systems Open - Ruotsi

Ruotsin maalla käytiin taas ja mukavaa oli! Lähdettiin mallin kanssa autolla taas matkaan. Tuo on kyllä niin näppärää, kun Suomesta pääsee autolla laivaan. Voi sitten muualla maassa ajella paikkoihin, eikä mene takseihinkaan rahaa. Nämä reissut ovat aina muutenkin sen verran kalliita, että on se mukava säästää edes jossain. Autolla meneminen on jo itsessään halpaa, eikä tarvitse julkisistakaan maksaa. Ruotsin puolella taksikyydit ovat muuten aika arvokkaita. Puhumattakaan siitä, että sielläkin kusetetaan kyytiläistä, jos et tiedä missä määränpääsi sijaitsee.

Laivalla ehdottomasti parasta on se aamupala.

Olin varannut meille hotellin aivan kisapaikan/messupaikan vierestä. (Ja pitäähän Janinan ja Jonnan päästä hotelli J:hin. ;D) Kisat ovat sen verran jännittävä ja stressaava tapahtuma muutenkin, että en halua mitään ylimääräistä stressattavaa. Auto hotellille ja kävellen messupaikalle. Helppoa.

Hotelli J oli muuten todella ihana ja voin kyllä suositella kaikille!

Aulasta löytyi takka, jonka vieressä oli mukava
syödä iltapalaa ja ottaa hiukan viiniä.

Hotellin aula ja oleskelutila

Hiukan piti hotellista nauttia ennen kisapäivää...













Sitten vain kisailemaan! Kisat alkoivat ihanasti vasta yhdeltä....vai kahdelta....
No, mutta kuitenkin vasta iltapäivällä. Yleensä joutuu
nousemaan kukonlaulun aikaan, että ehtii hiukan preppaamaan
mallin kynsiä ja aamupalalle.
Siinähän jäikin sitten ruhtinaallisesti aikaa ja minähän otin hotellin minibaarista kaljan! :D






Tämä on muutenkin ihan tyypillistä minua. Ei noita reissuja kannata niin vakavasti ottaa. Ei sitä yrittäjä, tai ainakaan minä, hirveästi lomille pääse kuitenkaan, joten näistäkin reissuista täytyy ottaa kaikki irti!

Tässä olemme valmiina kisaamaan! Fight, fight, fight!

Ruotsissa laitetaan kisan jälkeen kaikki mallit riviin ja kisaajat pääsevät näkemään kaikkien tekemät kynnet. Tämä on todella mukava tapa. Oli tämä muistaakseni viimeksi Suomessakin...

No niinhän siinä kävi, että toiseksi sijoituimme!
Kisasin myös Five Shapes-kisassa ja siinä sijoitus oli neljäs.
Nämä olivat hiukan haasteelliset kisat, koska Ruotsalaisilla on hiukan erilainen tyyli tehdä kynsiä. En siis yhtään osannut arvata kuinka minun käy.

Meillä myös kävi hiukan hassusti.... Tein sitten kisoissa kaikenkaikkiaan 11 kynttä! Jep, 11. Aloin poistelemaan kynsistä muotteja ja enköhän minä sitten vetäissyt peukalon kynnestä muotin, minkä olin juuri tehnyt! Onneksi mallini oli päättäväinen ja sanoi minulle heti: " Ota se pois! Tee uus. Sä ehdit tekee sen uusiks!" Koska minähän jäädyin ja mietin siinä, että ei helvetti, mitä mä nyt teen?!
Kiitos, ihana Jonna! <3 Tehtiin sitten peukalo uusiksi ja siitähän tuli parempi, kuin ensimmäisestä. :D

Että hyvinhän se meni! :)

Suuret kiitokset taas kisojen järjestäjälle, aina ihanalle Reni Mobrandtille! :)




Loppukevennyksenä kuva Jonnan kädestä....
Laivalla poisteltiin kynsiä ja Jonna yritti syödä samalla sipsejä. Hehhehee... :D